Mt. Weber oli päässyt siihen tilaan, että pääsimme aukaisemaan grillauskauden. Mt. Weber on siis lumikasa, jonka kiinteistöhuolto kasaa joka talvi ghettomme grillauspaikalle ja jonka sulaminen on aina kevään Suuri Tapahtuma.

Kyseinen opus haukkuu aluksi kaasugrillit turhiksi kapistuksiksi, koska käyvät liian kuumana joten alku kyseisen eepoksen kanssa oli lupaava. Olen täysin samaa mieltä! Kuulemma pitäisi olla jokin "wood fired pit" että olisi oikeaoppista, mutta koska pihalla on betonia ja asfalttia, jouduimme tyytymään weberiin ja opetelemaan miten se saadaan käymään tarpeeksi kylmänä. Oikea lämpötila bbq-hommiin on eepoksen mukaan siinä 100-120C, mutta viime kesien kokemus puhuu että Weber ajelee normaalisti 200C:n hujakoilla. Piti siis opetella BBQ-tekniikat uusiksi.

Siinä tuusatessa ja säätäessä saimme weberin lämpötilan heilumaan 150C:ssä, joka onnistui muutamilla tempuilla:

• Piippusytytin vain puolilleen dinosaurushiiliä
• Rasvankeräilyastia täyteen vettä
• Weberin ilmanpäästöaukko (se joka on kannessa) täysille auki
• Weberin ilmanottoaukko (se joka on pohjassa) ihan juuri ja juuri raolleen, mutta kuitenkin sen verran raolleen ettei kapistus sammu.
• Märkiä savustuslastuja grilliin tasaisin väliajoin. Ghetossa grillatessa tässä on sekin hyvä puoli että naapureille tulee ilmeisen selväksi mitä tapahtuu lähipiirissä.

Yksi asia mikä pitää muistaa on se, että Weberin mukana tulevat "brikettitelineet" ovat täysin turhia kapistuksia. Meillä hiilet vain kipataan toiselle laidalle weberiä.

Koska kyseessä oli hätäinen kauden avajainen, meillä ei ollut mitään yön yli rubissa ollutta sianniskaa grillattavaksi. Oli siis tyydyttävä hätäisempiin eväksiin ja tällä kertaa teimme BBQ-burgereita. Vastoin yleistä käytäntöä väsäsimme BBQ-burgerit epäsuoralla lämmöllä ja näin se sujui pihvien teko 7:ään burgeriin:

Jauhelihataikinaan (1.5 kg) heitellään puolikas hakattu sipuli ja pari hakattua vihreää chiliä. Sekoitellaan mössö ja siitä sitten asetelleen 7 pihviä. Burger-pihvissä on ensiarvoisen tärkeäätehdä pihvistä keskeltä vähän kovera, joska se nousee weberissä ja tällä tavalla siitä saa jotakuinkin tasaisen. Puristit tietenkin jauhavat jauhelihan itse parhaaksi näkemistään ruhon ohista, mutta tällä kertaa ei kyetty perus nauta-jauhelihaa gourmeempaan.

Burger-pihvit sitten maustettiin rubilla, johon tuli 5rkl paprikajauhetta, 1.5rkl mustapippuria (myllystä tokkiinsa), 1.5rkl karkeaa suolaa, 1.5rkl sokeria, 2tl chilijauhetta, 2tl valkosipulijauhetta, 2tl sipulijauhetta ja 1tl caynnea. Rubaamisen jälkeen pihvit kelmuun ja jäkikseen odottelemaan savustusta.

"Mop-sauce" tuntuisi myös olevan yksi niistä jutuista joka tämmöisin BBQ-hommiin kuuluu.

Moppauskastike muodostui näppärästi - kattilaan heiteltiin puoli tölkkiä teollisuuslageria, puolidesiä siiderietikkaa, 2rkl öljyä, 1 valkosipulinkynsi hakattuna, 1.5tl worchestershireä, 1.5tl tuota edellämainittua rubia tai jämät mitä on jäänyt pihvien maustamisesta.

BBQ-burgereiden ollessa kyseessä, tarvittiin myös BBQ-kastike. Smoke and spice opasti Ranch-soosiin, joka muodostui näin:

Nakkelimme blenderiin 2 sipulia, 2 jalapenoa, 2 punaista chiliä, 8 valkosipulikynttä. Surrrrr.

Seuraavaksi kattilaan öljyä maun mukaan ja blenderin sisältö sihisemään kattilaan muutamaksi minuutiksi. Kun pannulla alkaa olla valmista, alkoikin kunnon kaappientyhjennys ja mössö saa kaverikseen pari desiä ketsuppia, 1.5dl worchestershireä, 1.5dl kahvia (keittimestä, ei jauhetta..), reilu 0.5dl tummaa sokeria, 0.5dl siiderietikkaa, 0.5dl sitruunamehua, chilijauhetta maun mukaan, pari ruokalusikkaa sinappia, 1.5tl juustokuminaa ja 1.5tl suolaa. Kyseinen sotku sai porista levyllä 40 minuuttia jonka jälkeen komeus blenderiin ja se on siinä. Kämpässä tuoksui tässä kohtaa Amerikka. 

Soosia tuli melko miehekäs määrä, jota on ehdottomasti liikaa 7 burgeriin, mutta tuota voimme käytellä myös seuraavissa bbq-sessioissa. Soosi kestänee pakastamista ja kestää pari viikkoa ainakin jääkaapissa.

Sitten asiaan eli weber tulille ja asiaankuuluviin korkean verotuksen oheistoimintoihin. Samassa kun kaadoimme hiilet toiselle laidalle weberiä, laitoimme rasvankeräilijän hiilien kaveriksi grilliin toiselle puolelle täytettynä vedellä. Kun grilli alkoi olla 150C korvilla, laitoimme pihvit rasvankeräilijän yläpuolelle mahdollisimman kauas hiilistä. Samalla heittelemille hiilien päälle reilun kasan savustuslastuja. Sitten vain kansi kiinni ja toivomaan että lämpötila pysyy tarpeeksi alhaisena. Pihviä kuuluu epäsuoralla lämmöllä paistaa niinkin pitkään kuin 1h-1h15min. Parin kymmenen minuutin välein moppasimme pihviä moppauskastikkeella ja samalla lisäilimme savustuslastuja. 15min ennen valmistusta pitää tietenkin pihvien päälle heitellä cheddar-siivut, koska cheezeburgerit ovat trendikkäitä ja naapurin ikkunasta prosessia seurasi kissa, joka ilmeisesti uteli "I can has cheezburger??".

Kun pihvit olivat valmiita, tällä kertaa menimme ihan perusmeiningillä ja pihvin kaverina burgerin välissä oli vain tomaattia, suolakurkkua, salaatinlehti, majoneesia ja bbq-kastiketta.

Sämpylät oman maun mukaan. Me googlasimme "best hamburger buns recipe" ja tällä kertaa Internet petti meidät. Ei ollut hyvä haku se, mutta kyllähän ne kuitenkin hampurilaissämpylöistä kävi. Tässäkin kohtaa voinee hienostella ja säätää loputtomiin.

Pihveistä tuli yllättävän meheviä ja tällä kypsennysmenetelmällä myös hameväki pysyi tyytyväisenä. Perinteisin menetelmin tulee yleensä kitinää siitä miten liha ollessaan juurikin sopivan punaista on muka liian raakaa..

Katsoimme tässä eräs ilta Aki Kaurismäen Le Havren. Erikoinen elokuva kuten melko monet Kaurismäen tuotannoista. En oikein osaa sanoa juuta taikka jaata tästä tuoreimmasta pätkästä, mutta erään sivuvaikutuksen elokuva sai aikaan: alkoi tekemään kauheasti mieli tuoretta patonkia. Varsinkin elokuvan alkupuolella patonkia kannellaan kainalossa karikatyyrisesti ranskalaiseen tapaan.

Mainittuani tämän sohvan toisella laidalla löhöävälle avokilleni hän totesi, että emme ole koskaan tehneet itse patonkia. Muita leipiä kyllä olemme tehneet ja suosimme usein muita viljoja kuin vain vehnää, mutta patonki oli jäänyt meiltä väliin eli nytpä sitä kokeilemaan. Siis tuumasta toimeen ja nopeasti löytyikin internetin ihmeellisestä maailmasta resepti ja avokkini pisti taikinan alulle. Tässä vaiheessa ajattelin, että patongin tekoon menee varmaan pari tuntia, mutta kuinka väärässä olinkaan kun tarkemmin luin reseptiä. Koko prosessiin kului melkein neljä tuntia ja kello alkoi lähestymään puoltayötä ennen kuin pääsimme maistelemaan tuoretta leipää. Lisäksi taikina olisi vaatinut yön yli tai vähintään usemman tunnin muhinutta juurta, jota meillä ei ollut, mutta päätimme yrittää pärjätä ilman sitä. Hätä ei lue lakia! Resepti on siis peräisin tältä sivustolta pienoisin muokkauksin ja teimme taikinaa pienemmän määrän, josta tuli kaksi patonkia.

 ***

Ranskalainen patonki (kaksi patonkia)

425 g vehnäjauhoja

255 g vettä

11 g suolaa

1 kukkurallinen tl kuivahiivaa

Sekoita kulhossa kädenlämpöinen vesi ja hiiva ja jatka niiden sekoittamista pari minuuttia. Lisää joukkoon suola ja vehnäjauhot ja sekoita jälleen pari minuuttia. Annan tämän jälkeen taikinan alun seistä 20 minuuttia.

Seuraavaksi vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia pöytätasolla. Taikinan pitäisi alkaa kiinteytyä ja olla hieman tahmeaa, mutta älä lisää siihen jauhoja. Aseta taikina kulhoon, peitä ja annan taikinan kohota 45 minuuttia (me laitamme taikinamme usein mikroaaltouuniin kohoamaan, taikina on vedolta turvassa ja lämpö pysyy tasaisena).

Ota taikina kulhosta pöytätasolle. Painele ja levitä taikina levyksi niin, että ilmakuplat poistuvat taikinasta, rullaa taikinalevy kasaan kuin rullaisit kääretorttua ja taita rulla vielä kaksinkerroin. Muotoile vielä palloksi ja palauta taikina kulhoon, peitä ja anna kohota 45 minuuttia. Toista taikinan levitys ja rullaus ja annan taikinan kohota peitettynä kulhossa 30 minuuttia, minkä jälkeen tee vielä kerran taikinan levitys ja rullaus ja anna sitten taikinan levätä pöytätasolla 10 minuuttia keittiöpyyhkeen alla.

Seuraavaksi muotoile taikinasta patonkeja. Jaa taikina kahteen yhtäsuureen osaan ja pyöritä taikina pöytätasolla palloiksi. Muotoile käsin taikinapallo pötköksi ja litistä sitten levyksi. Rullaa levy taas kuin kääretorttua ja pyöritä kämmenillä tiiviiksi. Pyöritä taikinaa pöytätasoa vasten kunnes rullauksessa syntynyttä saumaa ei enää näy ja patonki on noin reilun 30 cm pituinen. Toista toiselle taikinapallolle. Aseta muotoillut patongin leivinpaperin päälle, peitä kostutetulla keittiöpyyhkeellä ja anna patonkien kohota 45 minuuttia. Lämmitä uuni 225 °C ja käytä pizzakiveä jo sellainen löytyy. Aseta uuniin myös pieni vesiastia antamaan vesihöyryä. Paista patonkeja ensin 15 minuuttia, käännä ne uunissa vaakasuunnassa ympäri tasaisen paistotuloksen saamiseksi ja paista toiset 15 minuuttia (meillä riitti 10 minuuttia, muista uunien yksilöllisyys!), yhteensä siis noin 30 minuuttia. Anna patonkien jäähtyä hieman ennen leikkaamista.

***

Emme omista monitoimikonetta (vielä ainakaan) eli teemme kaikki taikinan vaivaukset käsivoimin ja taikinat ovat aina pääosin onnistuneet hyvin. Tämänkertaisessa leipomisessa hieman lyhensimme lopussa kohotusaikoja sillä kello todellakin alkoi olemaan melko paljon, varsinkin näin työaamuisin ennen kukonlaulua heräävälle. Kannatamme kuitenkin erityisesti leipomisessa tarkkojen reseptien noudattamista ja leivän valmistuksessa taikinan kohottaminen ja vaivaaminen ovat erityisen tärkeitä.

Patongit onnistuivat kuitenkin todella hyvin, rapsakka pinta ja sisältä kuohkea ja pehmeä. Tuoreeltaan voinokareen kanssa todella hyvää, vaikka minulta meinasi loppua usko ja patonginhimo kesken valmista tuotetta odotellessa. Toki olihan se vähän outoa mussuttaa pelkkää patonkia lähellä puoltayötä, mutta keittojen ja pastojen kanssa toimii tämä omatekoinen patonki varmasti loistavasti!

Vietimme tässä hiljaiseloa jonkin aikaa, mutta sille löytyy selitys: pakkasimme laukkumme ja lähdimme joka keväiselle lomareissullemme. Tällä kertaa kohteenamme oli Lontoo.

Olemme molemmat kaupunkilomailijoita. Toki pidämme lämmöstä ja auringosta, mutta aurinkorannalla makoilemisen sijaan viihdymme paremmin aurinkoisen pubin terassilla olutlasi kädessä. Siksi aikaisempiin preblogi lomakohteisiin on lukeutunut muun muassa New York, Berliini ja Madrid. Minulle useat kohteistamme ovat olleet uusia tuttavuuksia, mutta avokkilleni kaupungit ovat usein työreissuilta tuttuja. Lontoo oli minulle siis uusi lomakohde, Ghettolan toiselle puoliskolle hieman tutumpi. Mutta nyt ymmärrän syyn avokkini halukkuudelle lähtä uudestaan Lontooseen: kaupunki on valtava ja nähtävää ja tekemistä riittää, mutta samaan aikaan on mahdollista istahtaa pieneen paikalliseen pubiin ja nähdä miten paikallisille kuppilat ovat oman olohuoneen jatkeita ja osa arkipäivän rutiineja. Ja tietysti samaan aikaan voi maistella tarjolla olevia ruokia. Mikään halpa kaupunkihan Lontoo ei ole, kalleimmasta päästä niistä paikoista, joissa minä olen käynyt, mutta tämä fakta olikin jo tiedossa ennen reissuun lähtöä, joten olimme henkisesti valmistautuneita asiaan. 

Reissuillamme toki pyrimme nauttimaan hyvästä ruoasta, mutta se ei kuitenkaan ole meille pääasia. En siis väitä tämän postauksen antavaan kattavaa kuvaa Lontoon ruokakulttuurista ja tarjonnasta, mutta se kertoo meidän kokemuksistamme. 

Ruokien maistelu alkoi jo Finnairin lentokoneessa avokkini saadessa lentopisteillään meille hommatuksi paikat businessluokasta.

Ensimmäinen Lontoon ravintolamme oli Sohon Côte, joka myöhemmin paljastui ketjuravintolaksi. Tyyliltään paikka oli ranskalainen. Tässä vaiheessa täytyy taas myöntää oma tuoreutensa ruokabloggaajana sillä en muistanut ottaa kuvia kuin omasta pääruoastani, mutta tämä ei lienee ole menetys sillä ruoat eivät olleet mitenkään erikoisia. Paikkaa en suosittele, ellei tykkää tönkkösuolasta.

Tilasin haudutettua lampaanpotkaa sinappiperunapyreellä ja rosmariinikastikkeella, mutta annos oli yllättäen melko mautonta vaikka liha oli erittäin mureaa.

Seuraavan illan ruokailukokemus oli sen sijaan varsin miellyttävä. Päädyimme Lontoon Camdeniin, joka on varsin värikäs, erilaisten pikku putiikkien, markettien ja alternative genren täyttämä kaupunginosa. Ghettolan partnerini muisteli siellä syöneensä hyvän burgerin useita vuosia takaperin ja löytyihän tuo kyseinen pieni burgeriravintola: Haché. Meillä on ollut tapana testata aina jokaisessa vierailemassamme kaupungissa yksi burgeri ja ei tämäkään reissu ollut poikkeus.

Seuraava päivä olikin St. Patrick's day eli aikamme kului mukavasti eri pubeissa ja toki söimme siis pubiruokaa. Yksi erittäin hyvä ja viihtyisä paikka oli The Hammersmith Ram, jonka löysimme matkallamme katsomaan Fulhamin jalkapallopeliä.

Sunnuntaina vietimme kunnon turistipäivän katsellen nähtävyyksiä ja eihän sunnuntai ole Briteissä sunnuntai jos et syö kunnon Sunday Roastia.

Olemme intialaisen ruoan suuria ystäviä ja kun kerran Lontoossa olimme niin emmehän me voineet jättää väliin Brick Lanen intialais- ja bangladeshilaisravintoloiden tarjontaa. Paikan päällä olin yllättynyt ja hieman ahdistunut siitä miten paljon sisäänheittäjiä oli ravintoloiden edustalla, kilpailu oli kovaa, mutta päädyimme ravintolaan nimeltä Aladin.

Mulligatawny keittoa. Aivan ihanan vahva korianterin maku.

Erikoista kyseisessä ravintolassa oli se, että myynnissä ei ollut lainkaan alkoholijuomia. Syyksi arvoimme mahdollisesti henkilökunnan vakaamuksen, mutta tarjoilijamme antoi meille alennnuslipun, jolla pystyimme hakemaan viiniä tai olutta viereisestä kioskista. Huvittavaahan se oli, mutta homma tuntui toimivan.

Reissun viimeinen kunnon ruokapaikkamme oli hieman parempi ravintola St. John Hotelissa, jossa oli tarjolla teatterimenu, mikä sopi meille sillä olimmehan menossa ruokailun jäkeen katsomaan Queen-musikaalia We Will Rock You (suosittelemme lämpimästi!).

Harmikseni täytyy heti todeta, että kyseisen ravintolan ruoista minulla ei ole kuvan kuvaa, sillä ravintolan ovella oli pieni lappu, jossa pyydettiin olemaan käyttämättä kannettavia laitteita kuten puhelinta ja kameraa, ravintola oli melko intiimi ja näin haluttiin taata kaikille asiakkaille ruokarauha. Halusin kunnioittaa ravintolan pyyntöä ja jätin suosiolla kamerani laukkuun. St. Johnin ideana ilmeisesti on käyttää raaka-aineena käytettävät eläimet nokasta/kuonosta/kärsästä häntään/pyrstöön asti. Eli ruoissa oli esimerkiksi käytetty sisäelimiä.

Alkuruokana oli kurpitsa-pekonikeittoa, joka ei ollutkaan se perinteinen samettiseksi tehosekoittimessa vedetty keitto vaan todella maanläheinen, isoja pekoni- ja kurpitsapaloja sisältä iso annos, joka oli todella maistuvaa. Pääruoaksi avokkini söi peribrittiläisiä ox faggotseja eli eräänlaisia sisäelinjauhelihapullia perunamuusilla ja minä (ilmeisesti) grillattua meriharjusta nahkoineen valkopapujen kanssa. Jälkiruoaksi halusin perinteisen brittiläisen vanukkaan ja Ghettolan toinen osapuoli donitseja, joka kuulosti todella erikoiselta, mutta vastapaistetut ja täytetyt "donitsit" muistuttivat enemmän tuulihattuja ja olivat todella herkullisia. Harmittaa, että ei ole kuvia, mutta minkäs teet. Tarjonta oli kuitenkin varsin maistuvaa ja henkilökunta ystävällistä. Mukana ollut tuttavamme ostinkin paikan päällä myytävän ruokakirjan, josta varmasti tullaan tilaisuuden tullen kokkailemaan ruokia.

Toki reissuun mahtui paljon eri kahviloita ja kauppojen ruokapuolilla pyörimistä.

Oluesta täytyy sanoa sen verran, että Suomessa en ole koskaan saanut niin hyvää Guinnessia kuin Lontoossa, lieneekö Dublinin läheisyys syynä. Ja Oulusta harvoin saatavaa real alea tuli myös ikävä. Miten voikin "väljähtänyt" olut maistua niin hyvältä!

Mutta summa summarum, Lontoo nousi yhdeksi suosikkikaupungikseni ja kilpailee selvästi Berliinin kanssa. Vaikka Visallani odottaa mukavan kokoinen lasku lähdemme (jos minulta kysytään) kyllä jonkin vuoden päästä käymään uudestaan ja voimme hyvillä mielin jättää turistinähtävyydet väliin ja keskittyä olennaiseen.

Ruoanlaitto ja reseptien plärääminen ovat mukavaa hommaa, mutta joskus valmiiseen pöytään istahtaminen ja herkullisten ruokien eteen saaminen laittamatta itse edes tikkua ristiin, noh, mukavaa hommaahan se on sekin. Viime perjantai-ilta olikin juuri tällainen kun pienellä porukalla kokoonnuimme (Diplomi-)insinöörin keittiössä Pekan luokse.

Porukan miesosasto oli haaveillut vasikanposkien saamisesta lautaselle jo jonkin aikaa, mutta valitettavasti tähän hätään ainakaan ei Oulun korkeudelta kyseistä raaka-ainetta löytynyt. Oulun Kauppahallin Pekan Lihapuoti kuitenkin hankki meille naudanposkea, ei ihan sama asia kuin vasikka, mutta kokeilimme nyt miten nauta onnistuu. Alkuun pojat väsäsivät Pork Belly Ssamia ja toki Pekka oli huolehtinut, että myös jälkiruokaa löytyy.

Minä todellakin heittäydyin täysin taka-alalla kokkailuissa, mutta Ghettolan toinen osapuoli touhusi mukana ruoanlaitossa. Insinöörin blogista löytyy tarkemmat reseptit illan tarjoiluista, minä hääräsin vain kameran kanssa.

Uunista tulleet pork bellyt.

Kun miehet kokkaa.

Tähän väliin hieman salamia ja brochuttoa.

Saiskos olla salaattia.

Kun miehet kokkaa vol. 2.

Siitä vaan annosta kokoamaan.

Pork Belly Ssam ja sinapinsiemenkastike.

Sitten jo onkin pääruoan vuoro, naudanposkea.

Piña Colada uunijäätelöä jälkkäriksi.

Kaikki reseptit löytyvät tosiaankin Insinöörin keittiössä blogista. Kiitokset isännälle ja muille kokkaajille!

P.S. Lisäkommenttina tietysti se tärkein mikä meinasi unohtua: pork belly oli aivan taivaallisen hyvää, mureaa ja jotain aivan uutta mitä en ennen ole syönyt. Naudanposki puolestaan muistutti maultaan häränhäntää ja liha oli todella mureaa, mutta hetkittäin läpi puski huonoja gelatiinin makuisia sattumia. Varmasti tässä se vasikanposki olisi toiminut paremmin, mutta tulipahan kokeiltua. Jälkiruoka oli ovelaa, drinkki jäätelön muodossa.

Kirjakaupoissa pyöriessä sitä löytää itsensä useasti ruokakirjojen parista. Parasta tietysti on jos sattuu olemaan alennusmyynnit käynnissä. Näin kävi viimeksi kun avokkini bongasi ruokakirjojen alehyllystä David Thompsonin Thai Food -teoksen. Nimi oli minulle täysin tuntematon, mutta kirjan kirkuvan kirkkaat pinkit kannet jostain syystä saivat kirjan näyttämään houkuttelevalta (ei, lempivärini ei todellakaan ole pinkki). Esittelysivun mukaan Thompson on australialainen kokki, joka hurahti lomareissullaan thaimaalaisen keittiön antimiin ja on siitä lähtien toiminut thaikulttuurin sekä -ruoan lähettiläänä.

No lyhyestä virsi kaunis: tämä kirja siis seurasi meitä kotiin ja olemme sen reseptejä hiljakseen tässä testailleet. Viimeisin arki-illan ruokakokeilu oli dtom jiw gai eli hot and sour soup of shredded chicken and lemongrass, vapaasti meidän käännöksenämme thaimaalainen kanakeitto. Muokkasimme myös reseptiä hieman muun muassa lisäämällä siihen nuudeleita, joita alkuperäisessä reseptissä ei ollut lainkaan.

***

Dtom jiw gai Ghettolan mukaan (kahdelle)

1 litra kanalientä

suolaa

ruokosokeria

4 siivua tuoretta galangalia (voi korvata inkiväärillä kuten me teimme)

2 tuoretta sitruunaruohon vartta

3 salottisipulia

2 kaffir-limen lehteä (kuivattuna ainakin löytyy joistakin kaupoista)

2 kanan rintafilettä

limemehua

kalakastiketta tai soijakastiketta

2 punaista chiliä

2-3 rkl tuoretta korianteria

1 nuudelilevy

Kiehauta kanaliemi ja mausta se hyppysellisellä suolaa ja ruokosokeria. Kuori galangal tai inkivääri ja siivuta siitä neljä keskipaksua siivua, lisää kanaliemeen. Leikkaa yhden sitruunaruohon kuiva ylävarsi pois ja pilko jäljelle jäänyt osa karkeasti, lisää kanaliemeen. Kuori ja karkeasti pilko kaksi salottisipulia ja lisää kanaliemeen. Lisää liemeen myös kaffir-limen lehdet. Anna kiehahtaa pari minuuttia, jotta lisätyistä aineksista irtoaa makua kanaliemeen.

Lisää kiehuvaan kanaliemeen kanan rintafileet ja anna liemen kevyesti kiehua kunnes kanat ovat kypsyneet, noin 5-10 minuuttia. Nosta kanan rintafileet liemestä, tarkista, että ne ovat kypsiä ja anna niiden hieman jäähtyä. Revi kypsä kana sormin suikaleiksi.

Siivilöi kanaliemestä aromia antaneet ainekset pois ja palauta liemi kattilaan. Kiehauta nuudelit paketin ohjeen mukaan, voit myös pätkiä niitä hieman lyhyemmiksi.

Poista toisen tuoreen sitruunaruohon kuiva ylävarsi ja hienonna varsi ohuiksi siivuiksi. Hienonna chilit ja kuorittu salottisipuli ohuiksi siivuiksi. Silppua tuore korianteri. Kiehauta maustettu kanaliemi.

Omassa annoskulhossa sekoita yhteen maun mukaan loraus limemehua, loraus kala- tai soijakastiketta ja hieman silpottua chiliä. Lisää kulhoon haluamasi määrä nuudelia, revittyä kanaa ja kaada kulhoon kiehuvaa kanalientä. Lisää vielä annoksen päälle siivutettua sitruunaruohoa, salotteja ja silputtua korianteria. Sekoita kevyesti ja nauti.

***

Osa maustamiseen käytettävien ainesten määristä on vähän epämääräisiä sillä teimme tämän itsekin oman maun mukaan. Kalakastikkeen käyttöä arastelemme molemmat hieman, lorautin omaan annokseeni enemmän soijakastiketta ja kalakastiketta vain pari tippaa makua antamaan. Chilin kanssa kannattaa olla myös tarkkana, innostuin lisäämään sitä vähän turhan paljon ja liemestä tulikin melko ärmäkkää, toki hyvää, mutta vähempikin olisi riittänyt. Nuudelithan olivat meidän oma lisäyksemme, alkuperäinen resepti ei niitä kaivannut, mutta ajattelimme lisätä niitä tuomaan ruokaisuutta keittoon ja minusta se toimi varsin hyvin.

Olemme aikaisemminkin kokeilleet erilaisia Aasian suunnalta tulevia liha- tai kanaliemipohjaisia keittoja ja aina ovat maistuneet. Tämäkin "kanakeitto" sai aikaan mielihyvää.